Soi: Macy Gray - Time of my life

"my friends always say
that everything will be okay
but it don't always, work out that way
so here i am again"

Nyt on ollut paljon puhetta fat acceptancesta tai anoreksiasta elämäntapana. Milloinkohan alettaisiin normaalipainoisia hyväksyä sitten? Jos ei ole ylipainoinen, eikä alipainoinen, onko arvostus sitten ihan nollassa, kun ei ole mitään erikoisen hyviä mielipiteita/vinkkejä/mottoja/viisauksia tai muutakaan? Ei ole esiteltäväksi ylimääräistä, mutta ei luitakaan. Sitähän on sitten yksinkertaisen tylsä ihmisraunio.

 
Mitä jos kaikki yritettäisiin arvostaa jokaista sellaisena kuin on? En nyt puhu sairaalloisen yli tai alipainon arvostamisesta, vaan ihan siitä perus ”jokaisella meistä on hieman erilainen ruumiinrakenne” ja annettaisiin olla. Vai pitääkö kaikista vähänkin erilaisista tehdä ihan kokonaan oma ”ihmisluokitus” ja korostaa eroa muihin? Onko se vain muotia nyt asettaa itsensä muita ylemmän jonkun ulkonäöllisyyden erilaisuuden puitteissa?
 
Kaikkein kauneimmat ihmiset ovat hyväkäytöksisiä, rehellisiä ja onnellisia. Puhutaan itsensä hyväksymisestä, mutta täydellinen itsensä hyväksyminen vaatii aika paljon. Miksei voisi olla onnellisempi vähemmästäkin?
 
Omasta kokemuksesta tiedän, että lihavuus, laihuus tai normaalipaino ei tuo mitään ilonhetkiä. Periaatteessa ainakaan, paitsi tietysti lihavan laihduttua tai alipainoisen lihottua. Alipainoisellekin vain sitten jos ei ole omasta tahdostaan alipainoinen. Puhutaan terveyshaitoista, mutta terveydellisiä ongelmiahan esiintyy kaikilla, koosta huolimatta. Olen sairastanut flunssaa kaiken kokoisena, krapulakin on tuntunut ihan samanlaisesta. Krapulahan nyt tietysti ei ole sairaus, ainakaan kaikilla, mutta ei se ihan niin yksioikoista ole.
 
Jännää tekstiä ihmiseltä, joka stressaa omasta painostaan. Jotenkin tämä vastakkain asettelu häiritsee, kun sitä on niin joka paikassa ja koko ajan. Mitä jos kaikki lähtisikin liikkeellä siitä, että kaikki ovat hyvännäköisiä koosta huolimatta? Kuvissa kaikki on kauniita, tosin pluskoon mallin kokoa, en lähtisi sanomaan pluskooksi. Sana ”normaali” olisi lähempänä.
 
Sitäpaitsi tuntuu ihan kamalalta ajatella, jos olisi oma lapsi, että häntä kutsuttaisiin anorektikoksi/pullukaksi/läskiksi/possuksi/laudaksi.

 

 

Kuvien lähteet The trend setter, Megan Nielsen, blog, Daily Mail ja MissBimbo.