Perustuu vain omiin kokemuksiin. Saa lisätä näkökulmia. Olisi joskus mielenkiintoista kuullu, miten "lapsellinen" suhtautuu "lapsettomuuteen" ja sen sivuilmöihin (mm. vitutukseen, masennukseen, turhautumiseen, itkemiseen).

1.) Lopputulosta ei tiedetä.

Mitä jos tilanne onkin sellainen, ettei sitä vauvaa tule? En tiedä, kuka pystyy elämään tämän asian kanssa.

2.) Maailma luonnollisin asia, se ei onnistu MINULTA.

Mitä pahaa olen tehnyt? En ole ehkä ansainnut tätä, mutta kyllä ymmärrys on kasvanut.

3.) Elämänilon katoaminen. Työ, parisuhde ja ystävät kärsivät. Tietysti omat vanhemmat ja sisarukset myös.

Tälläista asiaa on todella epämiellyttävää selittää. Varsinkin jos ko henkilöistä joku on raskaana, toinen aikoo tulla raskaaksi ja kolmas on juuri synnyttänyt.

Tuossa minun TOP3.

Asiasta kolmanteen, sanon tämän nyt todella rumasti, mutta avopuolisoni veli on idiootti.

Hänen tyttöystävänsä tuli raskaaksi.

En tiedä, mitä oikein varmuudella tapahtui, mutta selkeästi epäilevät, ettei vauva ole tämän veljen. Vaan jonkun muun. Kypsästi tämä veli lähti pois maasta. Mieleni teki huutaa, parjata, piestä ja hakata se. Kehtasi vielä kysyä, että milloin meille tulee vauva. Idiootti. Jos epäilyttää, ettei lapsi ole oma, eikö voi tehdä isyystestiä lapsen syntymän jälkeen? Eikö kuitenkin voi olla läsnä? Jos lapsi ei ole oma, voi lähteä, kukaan ei estä.

Mikä tässä on niin vaikeaa? Miksi maailma on tälläinen?

Päivän kysymys: Onko ihan välttämätön pakko sietää kaikkia ihmisiä?