Vietimme joulua ihan kahdestaan. Nautimme toisistamme, vodkasta ja shampanjasta. Suklaasta, hyvästä ruuasta (jota minä olin tehnyt – aplodit tähän kohtaan), lahjoista ja kynttilöiden valosta. Rakkaudesta ja toisistamme. Ihan vain tästä hetkestä.

Kävimme elokuvissa. Menimme kymmenen aikoihin katsomaan mitä on tarjolla, odottelimme hetken ja päädyimme katsomaan Avatarin. Ei mikään paska leffa ollenkaan, vaikka monet niin väittää. Myönnän, torkahdin hetkeksi, mutta minä nyt olen tällainen.
 
Leffasta tykkäsin. Voi olla, kun en ihan kaikkea ymmärtänyt, tarina oli paljon jännittävämpi sen takia. Ehkä se on muille ihan höhhöä. 3D efektikin oli jännä. Pitäisiköhän mennä uudelleen katsomaan?
 
 
 
 
 
 
Näin Avatar pyörii Helsingissä.

Olen myös pohtinut.

Paljonkin. Lähinnä parisuhdetta, tulevaisuutta. En ehkä ole ihan varma, kestääkö tämä meidän suhde ihan kaikkea tätä, ei tämän kaiken pitänyt olla tällaista. Piti olla jotain ihan muuta.