Huomasin tuossa, kun luin eilistä postausta, että minähän en näköjään enää lakeja juurikaan kunnioita. Paitsi Suomessa. Täällä jotenkin karisee lakien uskottavuus pois. Ei sille voi mitään.

Täällä säännöt ja lait riippuvat ihan siitä paljonko on rahaa tai muuta omaisuutta mukana. Tai kenet tuntee. Jos on tuttavia paljon, sekä rahaa, ei muuta enää tarvitse. On yllättävän hankalaa tietää miten tehdä oikein, kun kaikki on mahdollista. Tai ainakin sovittavissa mahdolliseksi. Toivottavasti Suomessa tilanne ei ikinä mene tuohon. Vaikka onhan nyt ollut aika paljon sekoilua sielläkin ja faktahan sekin on, että jopa arvostetussa ja melkeinpä pyhässä Suomessa on myös korruptiota. Ehkä ei niin näkyvästi, mutta kyllä hyvä veli järjestelmä, sekä isi liisinki toimii.

 

 

Ehkä olen kuitenkin omaan tilanteeseeni tyytyväinen, itse saavutettu on aina paljon parempi kuin muiden avulla saavutettu.

 

Pakko vielä kommentoida tuota iän ikuista nuorten nussuttamista (minähän en ole enää niin nuori) siitä, miten Suomi muka on poliisivaltio. Nousee muuten joka kerta armoton vitutus jos kuulen tuollaisen lauseen. Se, että poliisi tuntuvat kusipäiltä, voi ehkä johtua

 

a)    liian kovasta humalasta

b)    omasta todella paskasta ja heikosta itsetunnosta, että pitää tahallisesti haastaa riita. Minäkin vittuunnun jos kysyn nimeä, eikä vastausta tule. Kaikki pääsee helpommalla, kun ollaan yhteistyökykyisiä ja asiallisia toisia kohtaan.

c)    krapulasta

d)    ihan vaan siitä pienestä faktasta, että katohan, on syyllinen johonkin. Ei ne poliisitkaan ihan noin vaan tule mistään syyttelemään ja yleensähän kyse on tutkimisesta. Jos on viaton niin mitä helvettiä siitä nutisemaan?

 

 

Pidetään kaikki mielessä miten arvokasta ja hyvää työtä poliisit Suomessa tekevät. Ja nuoret anarkistit voisivat ottaa sen oman päänsä pois perseestä ja vilkaista ympärilleen. Matkustelkaa vaikka vähän. Eihän tämäkään taas minulle kuuluu, ärsyttää vain.

 

Mutta iloisimpiin asioihin! Minä olen melkein jopa saanut aikaiseksi jotakin. (Tämä liittyy siis tähän postaukseen.)

 

Kissa mussukat ovat tutustuneet toisiinsa. Pienempi vain kerjää koko ajan turpaan, kun leikkii isomman kissan hännällä. Kyllähän tuollaisesta itse kukin hermostuisi. Mutta menee paremmin ja hiljaisemmin jo nyt. Olen onnellinen.

 

Mitään muuta en sitten olekaan saanut aikaiseksi. Paitsi listan ulkopuolelta vielä sellainen iloinen uutinen, että olen saanut ajatelluksi mitä haluan tulevaisuudessa opiskella. Eläintenhoitajaksi. Näin juuri. Eläinlääkäriksi haluaisin vielä enemmän, mutta sinne vain on niin paljon vaikeampi päästä. Siksikin ajattelin ensin tuota eläinhoitajaa, minulla ei sen opiskelemiseen mene varmaan kuin kaksi vuotta, joten sinne nyt sitten tänä vuonna tai ensi vuonna. Tosin mieltä hieman painaa, onkohan typerää hakeutua ammattikoulu tasoiseen koulutukseen uudelleen? Kun nyt olen jo kuitenkin ylioppilas ja merkonomi. Eikö aina pitäisi pyrkiä ylemmälle koulutus asteelle?

 

Minulla on taas lukematta kaikki tilatut lehdet. The Economistia muutama numero lukematta, katkaisin tilauksen kyllä nyt kun en ehdi lukemaan. Glorian kotia 2 numeroa ja Matka lehden viimeisin numero. Lusmu mikä lusmu, mutta tänään on onneksi uusi päivä.

 

ps. Osaako kukaan auttaa onnetonta ja kertoa minkä takia fontit usein heittelee? Ja saako kirjoitusta vain tallennettua, ilman, että julkaisee sitä? Ja miksi kappaleiden väliin jää tosi paljon tilaa?