Miksi pois Suomesta? 

Joku oli eksynyt blogiini tällä hakusanalla, joten siitä jotenkin muodostui postauksen aihe. Tai osa aiheesta.
 
Olen itse miettinyt ihan samaa. Ehkä kyse on siitä, että opettelee pärjäämään ihan joka paikassa. Suomessa nyt pärjää kuka vain (viimekin viikolla meillä oli maantantaista keskiviikkon sähkö pois ja torstaista perjantaihin vesi pois! GRRMRR ?!%"%¤#¤#!%"#¤%#¤#). Pidän siitä, että tiedän voivani olla ihan yksinkin ja pärjään, vaikka mikä olisi. Ehkä tämä tuo sitä paljon kaivattua viisautta.
 
On minulla ikävä vähän kaikkea, niin kuin luotettavuutta ja jatkuvuutta, sitä, että ymmärrän. Minulla on ikävä Ystäviä, lenkkeilyä, ratsastamista. Minulla on ikävä raikasta ilmaa, metsää, järviä, jokia, ojia. Suomessa tuoksuu tosi hyvälle. Täällä vain löyhkää. OIKEASTI.
 
Mutta niinhän se on, ennekuin menettää ei voi ymmärtää. Ja olenhan minä sinne Suomeen tulossa! Ensi syksynä. Silloin voisimme ehkä miettiä hoitojakin. Tähän väliin ne eivät nyt oikein sovi, ei mitenkään. Vakuutus ei korvaa, kun ei ole hengenvaarallista, eikä äkillistä. Eihän minulla ole edes mitään kipujakaan, yleensä. Ei mitään normaalista poikkeavaa. Toivottavasti.
 
Minulla on ikävä hevosia, vaikka en olekaan ratsastanut nyt moneen vuoteen (herranjumala 5 vuoteen). Pitäisi ryhdistäytyä, vai mitä?

Ja olen muuten kuolannut koko päivän tekokynsien perään (siis työnteon, uuden blogipohjan ja muun sähläämisen välissä). Tuollaiset minä haluan. Kunpa vain tietäisin mistä niitä saa. (?) Minähän olen tälläinen villi muutenkin. Miltähän tuollaiset tuntuisivat? IHANILTA. Tiedän sen jo nyt. Pakkopakko.

Täälläpäs on niin jumalattoman lumista nykyään! Joka paikkaa on vain kinttupolut, kun eivät ehdi auraamaan yhtä nopeasti kuin sataa lunta. Uskomatonta, viime talvena ei tällaista ollut. Uskomatonta, kaunista ja ihanaa. Vaikka uusivuosi ja muut juhlat ovatkin aika pakkopullaa, niin lumi on nyt juuri ajoissa. Rakkautta!
 
 
 

Ja hevonen on kopiotu täältä

Tämä huvitti tänään. On minullakin huumorintajua sentään jäljellä.