- Kyllä kaikki sujuu ihan hyvin. Kyllä me onnistutaan.

Jotain äärettömän ja sanoin kuvailettoman ärsyttävää noissa lauseissa. Parempi puoli aina jaksaa sitä hokea. Se on meistä se optimistisempi. Se on meistä se, joka jaksaa aina toivoa. Minä olen se, joka ottaa kaiken itseensä ja masentuu.

Googletan. En oikein enää tiedä mitä etsin. En oikein tiedä mikä olikaan se kysymys johon halusin vastauksen. Tai kysymyksiä on liian monia, eikä kukaan pysty antamaan mitään loogisia ja tyydyttäviä vastauksia. Etsin keskusteluja, blogeja, lisää keskusteluja, artikkeleita. Haluan tietää miten meille käy. Mitä enemmän etsin, sitä epätoivosemmaksi käyn. Jokainen sana vain kääntää veistä lisää haavassa, jokainen kuva on vain suolaa.

 Ah, rakastan näitä ajattelevien ihmisten tekemiä kuvia (liittyy erääseen kuvaan, jossa nainen on ainakin 7. kuulla raskaana ja vieressä kulkee teksti: "raskaus on naisen täydellisintä aikaa"). Ei sillä jokainen iloitkoon miten haluaa. Kun voitan lotossa, menen myös huutelemaan köyhille "raha tuo onnea", "vain luuserit ja muu paskasakki on köyhiä", "olette tuomittuja epäonnistujia aina ja ikuisesti". Tekisin myös erilaisia julisteita ja liimailisin niitä joka paikkaan, kaikkien nähtäville. Kehuisin myös lomamatkoja miljoonieni kanssa. Olisiko se reilua?

Anteeksi kaikille ketä loukkaa, mutta tiedän olevani osittain oikeassa - osittain myös väärässä.