Kävimme jälleen keskustelua työpaikalla. Kolme naista, kaikki omalla tavallaan vittuuntuneita koko maailmaan. Eri asioista, mutta kuitenkin. He eivät tästä minun omasta projektistani tiedä, enkä kertoisikaan, ei ne ole sellaisia ihmisiä.

Keskustelu kuitenkin kääntyi sellaiseksi, että totesimme maailman olevan liian huono paikka, ihmisten liian huonoja elämään täällä. Totesimme, että ei kukaan ole hyvä, eikä paras, eikä mitään muutakaan positiivista.

En tiennyt mitä sanoa, kun yksi sanoi, ettei hedelmöityshoidot ole oikeutettuja. Että jos ei lasta saa, se tarkoittaa, että on vain ihmisenä niin paska, ettei muuten onnistu.

Masentaa. Mutta älkää nyt ymmärtäkö väärin, en ole hänen kanssaan samoilla linjoilla aiheesta. Hedelmöityshoidot ovat yhtä hyväksyttäviä, kuin abortit. Samalla tavalla "saa päättää" omasta kropastaan. Ihan yhtä hyväksyttävää on käydä syöpähoidossa, syödä lääkkeitä, hoidattaa murtuneen jalan. Vai pitäisikö kaikkien, jotka sairastuu, kuolla pois? Aika stressaava ajatus.