Tänään on erilainen maanantai. Tänään aloitan kirjoittamaan blogiani. Tarkoituksena on purkaa oman pään sisältöä, ettei aina ne lähimmäiset joutuisi kuuntelemaan. Tänne voi onneksi kirjoittaa anonyymina, eikä ole pelkoa tunnistamisesta. Ehkä jopa voin auttaa samassa tilanteessa olevia. Vaikka tuskin niitäkään on?

Omaa pientä mieltäni painavia asioita tänne siis tulen kirjoittelemaan, niistä suurimpia lähinnä vaikeudet elämässä; lapsettomuus ja monikulttuurisuus, huumeiden käyttö (olen siis vastaan, en puolesta), masennus. Aina ei voi ymmärtää. Onneksi on Manta ja Lenin, karvatassuni. Niistä myöskin kirjoitan. Kommentit tervetulleita, joskaan ei pakollisia.