mä vaan tallaan ristikan raittia
kossu pulloon sekotan spraittia
yks vitun hailee mikä ottaa
ei vois vähempää kiinnostaa
 
Klamydia - E.V.V.K
 
Mua häiritsee tosi paljon, kun yksi mies kysyin jos mä haluaisin sittenkin olla sen kanssa. Mutta a) se on tai nykyään pitäisi sanoa oli mun oman yksi parhaista ystävistä b) mä en halua olla sen kanssa c) se on omalta taholtaan naimisissa.
 
MIKÄ KAIKKIA IHMISIÄ VAIVAA?
 
Jaa, että miksi se häiritsee? Sen takia, koska musta tuntuu, että mä tuhosin niiden välit. Ei ole totta, mutta jotenkin kuulostaa ihan minulta. Ehkä mä taas tein jotain sellaista. 
 
Joku on kyllä joskus sanonut haukkunut flirtiksi, mutta en sitä ole. Hymyilen ja katselen paljon, mutta en ole uskonut, että se on flirttaamista. Kyllä kai pitäisi erottaa ystävällismielinen katselu ja hymyily kaikesta muusta?
 
Voiko olla mahdollista? Enkä tainnut tehdä oikein kun omalleni kerroin tästä ehdotelmasta. Olisi ehkä pitänyt olla hiljaa. Todellakin olisi pitänyt olla hiljaa.
 
Ja nyt kaikki ahdistaa vielä enemmän. Tuntuu, kun hakkaisi päätä seinään.
 
Eilen tämä ystävä soitti ja sanoi, että pitää jutella, suostuin ja totesin myöskin, että olisi ihan hyvä jutella. Paikalla, kun kuitenkin oli myös omani ja muuta muu ystävä. Enpähän taaskaan osannut ajatella millainen keskustelu tästä tulee. Juttu kääntyi niin, että minä ymmärsin väärin ja olin muutenkin syyllinen kaikkeen. Ja minusta tämä kaikki johtuu.
 
Ja minä olen pässi.
 
Mutta miten voi ymmrtää tälläisen kysymyksen: "tehdään niin, että mennään teille ja [sensuroitua]?" Ja miten minä siihen voin olla syyllinen?
 
Olen mä tyytyväinen siihen, että ne ovat taas ystäviä. Mutta mua vaan loukkaa jonkun verran se, että mua ei uskota. Se, että ketään ei vaan kiinnosta. Mä en enää tiedä mitä tässä tekisi. Mä taidan vaan antaa olla.