Haaveilen.

Nimistä, syntymäpäivistä, raskaudesta, vaunuista, vauvanvaatteista, pienistä kengistä (ah!).  

Haaveilu on tässä maailmassa ehdottomasti kiellettyä. Mitä enemmän haaveilee, sitä korkeammalta tippuu.

Minulla on menkat myöhässä. Minulla, jolla ne ei ikinä ole myöhässä.

Siirrän ajatukseni nyt muualle. En katsele enää lastenhuoneiden sisustuksia, vaatteita, sänkyjä, vaunuja. En mitään. Rauhoitun ja rentoudun.

Toivon vain parasta ja varaudun pahimpaan.