Tuntuu muuten taas ihan siltä, että sitä hammaslääkärille menoa pitäisi kiirehtiä. Niin ikävää kuin se onkin. En jaksaisi enää kituutella. Mutta yllättävää on, että ensimmäistä kertaa elämässä mulla särkee hampaita - huomioikaa, että tämän myöntämisessä meni jonkin aikaa.

Auringon, kesän ja yleisen painostuksen takia tulee tosi paskat fiilikset, kun itseä tekisi mieli vain kellahtaa takaisin nukkumaan ja paeta peittojen alle. Laittaa silmät kiinni ja kuvitella, että on ihan joku muu. Rentoutua ja jättää kaikki huomiselle.

Mutta en kai voi. Tänään pitäisi pestä pyykkiä, tiskata, imuroida, siivota kissojen sotkut, lukea pääsykoekirjoja, näyttää kauniilta ja terveeltä, mennä töihin, tehdä töitä, käydä kaupassa, korjata yhdet housut (+ mekko). Ja minä en saa muuta aikaiseksi kuin päivittää blogin.

Mutta ei kai ole sellaista auktoriteettia, joka voisi antaa luvan jättää kaiken huomiselle?

Ja, ettei menisi liian synkäksi, on meillekin syntynyt vauvoja. Nimittäin tällaisia. Että lällällää.

trans. We have kittens! Everything else is going not so well but I guess everything will be fine.